Sovittelu oikeudenkäynnin varteenotettavana vaihtoehtona

Varoitus annetaan, kun työntekijä ei tee työtään siten kuin työnantaja voi kohtuudella edellyttää. Syynä varoitukselle voi olla alisuoriutuminen, jatkuva myöhästely, työnantajien ohjeiden noudattamatta jättäminen tai muu syy. Varoitus on painava huomautus työntekijälle, ettei työnantaja hyväksy työntekijän menettelyä ja pitää rikkomusta vakavana. Samalla varoitus toimii nimensä mukaisesti varoituksena siitä, miten työnantaja tulee reagoimaan, jos varoituksessa tarkoitettu menettely jatkuu tai toistuu. Jos työnantaja haluaa antaa työntekijälleen varoituksen, varoitus tulee antaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun varoituksen peruste on tullut työnantajan tietoon. Kohtuullisen ajan arvioiminen on tapauskohtaista. Toisaalta varoituksen antamisella on tarkoitus antaa työntekijälle mahdollisuus muuttaa menettelyään ja näyttää, että työntekijä on työsopimuksen jatkumisen arvoinen. Tämän vuoksi varoitus on annettava siten, että työntekijä, joka saa varoituksen, ymmärtää varoituksen kohdistuvan juuri häneen ja että työntekijä tulee irtisanotuksi, mikäli tämä ei muuta menettelyään. Varoituksen on oltava yksilöity ja selkeä, mutta muutoin varoitus on vapaamuotoinen. Myös suullisesti annettu varoitus on pätevä. Työntekijän tuleekin muuttaa menettelyään lähtökohtaisesti välittömästi. Laissa ei ole määritelty, kuinka monta varoitusta työnantajan tulee antaa työntekijälle ennen irtisanomista. Laissa ei ole määritelty sitäkään, kuinka kauan työnantajalta voidaan kohtuudella edellyttää antavan aikaa työntekijälle menettelyn korjaamiseksi. Oikeuskäytäntöä kohtuullisesta ajasta löytyy kuitenkin runsaasti. Kohtuullinen aika riippuu todella paljon työtehtävien laadusta, mikä ilmenee seuraavista esimerkeistä: F on ilmoittanut L:lle tämän kieltäydyttyä työmääräyksestä toisen kerran, että jos hän ei ota työmääräystä vastaan, hänen työnsä yhtiössä päättyy välittömästi. F on näin varoittanut L:ää työmääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksista. L:llä on ollut mahdollisuus korjata menettelynsä, mutta hän ei ole jäljellä olleen työaikansa kuluessa ryhtynyt toimiin työmääräyksen tarkoittaman korjaustyön suorittamiseksi. Sen vuoksi ja vaikka on jäänyt näyttämättä, että L muutoin olisi laiminlyönyt työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan, on työstä kieltäytymistä yksinään pidettävä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena. (Helsingin HO 14.11.2008 S 08/179) Hovioikeus katsoo todistelun osoittavan, että työnantajalla oli ollut aihetta huomauttaa U:ta tämän työsuorituksessa olleista puutteista. Varoituksen jälkeen U:lle ei ollut kuitenkaan annettu todellista mahdollisuutta korjata menettelyään. U irtisanottiin vain noin kahden kuukauden kuluttua varoituksen antamisesta, mitä voidaan pitää riittämättömänä aikana. (Helsingin HO 1.3.2011 S 10/1219) Työntekijälle tulee kuitenkin antaa todellinen mahdollisuus korjata menettelynsä. Jos työntekijä on varoituksen ja irtisanomisen välillä esimerkiksi sairauslomalla, riittävän mahdollisuuden edellytys ei välttämättä täyty. Työntekijää oli varoitettu 7.5.2012, jonka jälkeen työntekijä oli ollut töissä vain noin viisi viikkoa ennen irtisanomista. Irtisanomisen perusteina olivat mm. oma-aloitteisuuden puute ja aikaansaamattomuus hänen vastuullaan olleiden työsuojeluasioiden hoidossa. Työntekijä oli varoituksen saamisen jälkeen ollut sairaslomalla 17.6.-8.7.2012. Kun hän palasi töihin 9.7.2012, hänet kutsuttiin irtisanomistilaisuuteen. (TT:2014-104) Jos työntekijä sittemmin irtisanotaan ja irtisanomisen yhteydessä vedotaan annettuun varoitukseen, varoituksen tulee olla asiallisessa ja ajallisessa yhteydessä irtisanomiseen. Työnantaja ei voi vedota monta vuotta ennen irtisanomista annettuun varoitukseen myöhästelystä, jos työntekijä sittemmin irtisanotaan työn huolimattomuuteen vedoten. K:lle on annettu kolme vuotta aikaisemmin varoitus, joka on liittynyt työpaikan sääntöjen noudattamatta jättämiseen. Lisäksi K:lle on annettu kaksi vuotta ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta varoitus epäasiallisesta käyttäytymisestä. Kumpikaan varoitus ei ole liittynyt sen kaltaiseen epärehellisyyteen viittaavaan menettelyyn, josta nyt on kysymys. Korkein oikeus katsoo, että varoituksilla ei ole merkitystä K:N työsopimuksen päättämisperustetta arvioitaessa. (KKO 2016:62) Työnantaja irtisanoi työntekijän työsopimuksen sen jälkeen, kun työntekijä oli ollut luvatta poissa työstä yhden päivän. Työntekijälle oli alle vuosi sitten ennen irtisanomista annettu kaksi varoitusta, jotka sisälsivät irtisanomisuhan työstä myöhästymisen johdosta. Varoituksilla katsottiin olevan ajallinen yhteys irtisanomisperusteeseen. Varoitukset ja työsopimuksen irtisanominen johtuivat samasta perusteesta eli työaikojen laiminlyönnistä, joten varoituksilla katsottiin olevan myös asiallinen yhteys irtisanomisperusteeseen. Kun varoitukset oli annettu irtisanomisuhalla, ne otettiin huomioon irtisanomiskynnyksen ylittymistä arvioitaessa. Työnantajalla katsottiin olevan asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijän työsopimus luvattoman työstä poissaolon perusteella. (TT:2018:28) Varoittaminen ei kuitenkaan aina ole irtisanomisen ehdoton edellytys. Työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus ilman varoitusta, jos työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Panostaja oli esiintynyt työpaikalla useasti alkoholia nauttineena sekä nauttinut alkoholia työajalla. Lisäksi hän oli laiminlyönyt työaikojen noudattamisen. Työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. (TT:2009-126) Lähteet: Finlex.fi Anttila - Bruun - Engblom - Hellstén - Hietala - Jarmas - Kivimäki - Lehto - Mäkelä - Penttilä - Sunnari, Työsuhdeasioiden käsikirja II, Edita, 7.uudistettu painos, 2021 Koskinen - Nieminen - Valkonen, Työsuhteen päättäminen. Alma Talent Oy, 2019

Ystävykset ovat tekemässä vuokrasuhdetta uudesta kimppakämpästä ja vuokranantajan tekemässä vuokrasopimuksessa on maininta vuokrasopimuksen yhteisvastuullisuudesta. Mitä kyseinen maininta tarkoittaa vuokralaisten kannalta ja miten yhteisvastuullisen vuokrasopimuksen voi irtisanoa? Mitä tarkoittaa yhteisvastuullinen vuokrasuhde? Yhteisvastuullisessa vuokrasuhteessa vuokralaiset ovat nimensä mukaisesti yhdessä vastuussa vuokranmaksusta ja muista vuokrasuhteeseen kuuluvista velvoitteista. Tällainen vuokrasuhde syntyy silloin, kun vuokra-asuntoon muuttaa useampi kuin yksi vuokralainen ja vuokralaiset solmivat vuokranantajan kanssa yhden yhteisen sopimuksen. Fyysisiä sopimuksia voi olla useampi kappale, esimerkiksi yksi jokaiselle vuokralaiselle, mutta sisällöltään sopimukset ovat samanlaisia. Vuokrasopimuksessa yhteisvastuullisuudesta voi olla esimerkiksi maininta ”vuokralaiset vastaavat vuokrasta yhteisvastuullisesti”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos joku vuokralaisista laiminlyö vuokranmaksuvelvoitteensa, muiden vuokralaisten täytyy vastata laiminlyöneen osuudesta ja maksaa vuokranantajalle puuttuva osuus vuokrasta. Vuokranantajalla on oikeus periä puuttuva osuus keneltä tahansa vuokralaiselta, vaikka muut vuokralaiset olisivatkin maksaneet ”omat osuutensa” vuokrasta. Myös vuokravakuus maksetaan yhteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että vuokranantaja voi käyttää vuokravakuutta kenen tahansa vuokralaisen aiheuttaman vahingon tai vuokrarästin kattamiseksi. Vuokranantajalla ei ole velvollisuutta selvittää, kuka vahingon on todellisuudessa aiheuttanut. Yhteisvastuullisen vuokrasopimuksen irtisanominen Koska vuokrasopimus on solmittu yhteisesti, siitä pääsee eroon vain irtisanomalla se yhdessä. Jos vain yksi vuokralaisista haluaa muuttaa pois ja irtisanoa sopimuksen omalta kohdaltaan, irtisanomiseen tarvitaan sekä vuokranantajan että muiden vuokralaisten suostumus. Muiden vuokralaisten suostumuksella on merkitystä sen vuoksi, että yhden vuokralaisen lähdettyä asuntoon jäävien vuokralaisten vastuulle jää vastuu vuokran ja muiden velvoitteiden täysimääräisestä suorittamisesta. Toisin sanoen muiden vuokralaisten osuus vuokrasta kasvaa. Kukaan vuokralaisista ei voi myöskään irtisanoa vuokrasopimusta päättymään kaikkien vuokralaisten osalta ilman heidän suostumustaan. Mitä jos yhteisymmärrystä irtisanomisesta ei synny? Jos yhteisymmärrykseen ei irtisanomisen osalta päästä, kuka tahansa vuokralaisista voi viedä yhteisen asumisen lopettamista koskevan kiistakysymyksen käräjäoikeuden ratkaistavaksi (Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 48.2§). Tuomioistuin voi määräyksellään vapauttaa yhden tai useamman vuokralaisen vuokrasuhteesta, vapauttaa kaikki osapuolet vuokrasuhteesta tai määrätä huoneiston sitä eniten tarvitseville. Vuokrasuhteesta on siis mahdollisuus päästä eroon, mutta tämä edellyttää kanteen nostamista tuomioistuimessa. Kanteen nostaminen vuokrasuhteesta eroon pääsemiseksi on mahdollista vain vuokralaisille. Määräystä ei kuitenkaan voida antaa ellei vuokranantajalle ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa. Jos vuokranantaja saattaa todennäköiseksi, että vuokranantaja tulisi määräyksen johdosta kärsimään vahinkoa, tuomioistuin ei saa vapauttaa vuokralaisia vuokrasuhteesta. Tällainen tilanne voi olla kyseessä, jos muiden vuokralaisten vapautuessa vuokrasuhteesta ainoaksi vuokralaiseksi jäisi henkilö, jolla ei todellisuudessa ole vuokranmaksukykyä. Onko kimppakämppään mahdollisuutta solmia muunlaisia vuokrasopimuksia kuin yhteisvastuullinen vuokrasopimus? Yhteisvastuullinen vuokrasuhde on hyvä vaihtoehto vuokranantajan kannalta, sillä yhteisvastuullisuuden avulla vuokranantajalla on mahdollisuus saada koko vuokra perittyä muilta vuokralaisilta, vaikka joku vuokralaisista jättäisi oman osuutensa suorittamatta. Vuokralaiselle yhteisvastuullisuus voi muodostua hankalaksi ja kalliiksi, varsinkin jos joku vuokralaisista ei noudatakaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Jos kaverukset haluavat muuttaa asumaan kimppakämppään, vaihtoehtoja yhteisvastuulliselle vuokrasopimukselle ovat erilliset vuokrasopimukset ja alivuokraussuhde. Erilliset vuokrasopimukset Jos kaikki kimppakämppään muuttavat vuokralaiset sopivat erilliset vuokrasopimukset, vuokralainen vastaa vain oman sopimuksensa mukaisista velvoitteista eikä ole vastuussa toisen vuokrarästeistä. Vuokrasopimuksessa voi kuitenkin olla erikseen maininta vastuun jakautumisesta esimerkiksi yhteisten tilojen kunnossapidon osalta. Erillisen vuokrasopimuksen voi myös irtisanoa ilman toisen vuokralaisen suostumusta eikä irtisanomisella ole vaikutusta muiden vuokralaisten sopimuksiin tai vuokran määrään. Alivuokraus Kolmas vaihtoehto on päättää, että yhdestä vuokralaisista tulee päävuokralainen ja muista asuntoon muuttavista tulee hänen alivuokralaisiaan. Vuokralaisella on AHVL 17 §:n mukaan oikeus luovuttaa enintään puolet asunnostaan toisen käytettäväksi vastiketta vastaan ilman vuokranantajan lupaa sillä edellytyksellä, ettei alivuokraamisesta aiheudu vuokranantajalle huomattavaa haittaa tai häiriötä. Alivuokrasuhteen ideana on se, että yksi vuokralaisista toimii päävuokralaisena. Päävuokralainen vastaa vuokranmaksusta vuokranantajalle täysimääräisesti. Muut vuokralaiset ovat alivuokrasuhteessa päävuokralaiseen ja maksavat vuokraa päävuokralaiselle. Alivuokralaiset eivät ole vuokrasuhteessa päävuokralaisen vuokranantajaan. Alivuokrasuhteessa ongelmaksi voi muodostua se, jos joku alivuokralaisista ei maksakaan vuokraa päävuokralaiselle, sillä päävuokralaisen on tästä huolimatta maksettava vuokra kokonaisuudessaan vuokranantajalle. Päävuokralainen vastaa vuokranmaksun lisäksi alivuokralaisen aiheuttamista vahingoista vuokranantajalle.